​
Armo on lahja, joka elää joka hetkessä. Saamme armon, joka vapauttaa häpeästä.
Anteeksianto on kyky tehdä sovintoa itsemme kanssa. Kun anteeksiannamme itsellemme ja toisillemme, saamme vapauden rakastaa.
Elämää ohjaa Rakkauden lempeä, mutta luja viisaus ja voima.
Saamme sen rakkauden, minkä annamme.
Ensin oli valkeus.
Valkeus oli ääretöntä,
​
josta syntyi maailma.
Luonnon kaunein lahja on rakkaus.
Rakkaus on luonnon kaunein päämäärä.
Rakkaus on yhteyttä luontoon, sekä sisäiseen, että ulkoiseen.
Rakkaus ei suosi,
rakkaus ei ole kenenkään puolella,
eikä se ole ketään vastaan.
Rakkaus on vapaudessa.
​
Odottakaa päivää, joka valkenee teille ja sieluunne,
kuin vaniljan tuoksu asuntonne kyntteliköstä.
Älkää olko huolissanne ja murheissanne siitä,
mikä kenties uinuu teidän etuovellanne,
ikään kuin huonot uutiset putoaisivat postiluukusta,
pääsyä horjuttamaan teidän päiviänne.
Sillä kun tuotte murheenne sydämeenne,
eivät nuo enää yllä mieleenne kuin sakeat
ja tummat pilvet taivaalle.
Ja vaikka ne yltäisivät, te katsoisitte niitä kuin kaunista taulua,
jossa jokainen siveltimen veto
on Pyhästä kädestä.
Ei yksikään päivä ole täydellinen, jos ette hyväksy hetkeä,
jossa kehonne laskostaa vaeltavan mielen,
kuin majakka ohjaa laivan turvallisesti satamaan.
Sillä vasta kun mielenne lepää satamassaan,
te voitte hyväksyä sen, että keskeneräisyys
on aina teissä, niin kuin te siinä.
Ja silti te olette tuossa hetkessä valmiita.
Mutta vasta armo ja anteeksianto voi nostaa esiin tuskan,
joka parantaa tietoisuudessanne teidän henkenne kodin,
ravitsee toiveitanne syvin juurin,
ja luo uskonne uudelleen.
Eikä teidän tarvitsisi olla murheissaan,
jos murheet mahtuvat teidän sydämeen.
Eikä teidän tarvitse pitää henkenne kuria itsellenne,
ainoastaan antaa hiljaisen viisautenne
nousta sydämestä mieleen,
eikä mieli ole enää kahleenne,
eikä keho ole enää vankilanne.
Ja niin te voitte nousta kuin lintujen parvet,
kohti taivaan teitä,
antaa tuulen, joka on teitä suurempi,
viedä teidät pyhään satamaan,
jossa teitä odottaa kiitoshymni vain siitä,
että olette uskaltaneet olla ihmisiä,
oma kaunis itsenne.
#KESKENERÄINEN
Kaikki me olemme pyhän ja lempeän tuulen ansainneet.
Näkymätömän valon, kosketuksen aivan sieluun asti.
Kaikki me olemme rakkauden ansainneet.
Suurinta on ottaa vastaan se rakkaus,
mikä ensin riisuu meidät turhasta taakasta,
turhasta ylpeydestä,
turhasta katkeruuden ja vihan
tunteista.
Avaa syli rakkaudelle ja anna sen
vaikuttaa kehoon ja mieleesi.
Anna sen kulkea lävitsesi ja ravita sinut.
Ja sinä itse.
Toimit rakkauden välikappaleena.
Sinä olet sille väliaikainen koti,
sinä välität sitä eteenpäin,
olipa ovellasi kulkureita, kauppamiehiä tai ihan vain tuttavia.
Rakkautta ei voi omistaa.
Sitä ei voi kahlita mihinkään muottiin,
eikä siitä voi laatia minkäänlaista teoriaa.
Rakkautta on sen vastaanottaminen.
Rakkautta on sen jakaminen ja välittäminen.
Rakkautta on kun sinä olet,
ja värähtelet samalla taajuudella,
olet harmoniassa.
Tunnet kuinka jokainen solusi tanssii rakkauden tahdittamana.
Portista ulos luontoon juoksevat villihevoset.
Niinkö meidän tulisi elää.
Murtaa padot, jotta tunteiden kosket pääsevät virtaamaan
rauhaisaan uomaan.
Niinkö meidän tulisi rakastaa.
Juoda tyhjiin juhlamalja, vaikkei vieraita olisikaan,
katumatta.
Katkeroitumatta.
Niinkö meidän tulisi olla.
Retkeillä yönpimeässä metsässä,
jossa jokainen varjo luo seikkailun,
jokainen valonsäde toivon ja luottamuksen.
Niinkö meidä tulisi uneksia.
Mutta miten meidän tulisi olla valveilla, heränneenä?
Katsoa toista syvälle silmiin,
ja vaihtaa sielujen tarinat.
Ja ymmärtää,
tähtiainesta olemme kaikki.
Ja tähtiä
rakastaa jokainen.