Joensuussa vaikuttava ihminen, ammatiltaan elämänkatsomustiedon aineenopettaja, sekä luokanopettaja ja oppimisvalmentaja.

Intohimona yrittäminen, urheilu, musisointi, valokuvaus, ilmailu, sekä kirjallisuus. Työskentelen elämäntaidon ja -tiedon valmennuksen parissa. Nautin asioiden pohtimisesta ja filosofiasta siltä osin kun sitä itsestä käsin kokemuksellisesti ymmärrän. Kirjoitan elämäntyökseni kirjoja, lauluja, teen valokuvaustyötä ja julkaisen muita kirjoituksia. Muun ajan kuljen kitara kainalossa ja joskus soitan sitä muillekin. Kun herkistelystä saa tarpeeksi, menen pelaamaan jääkiekkoa. Ja kun on kesä, ajan moottoripyörällä.


"Muita pystyn vielä jonkin verran kusettamaan, mutta itseäni en enää. Ja se on loppujen lopuksi aika hyvä olotila."  

-Vesa-Matti Loiri


Miksi?
 

Tietoisuuden valo syttyi kahdeksankymmentä luvulla ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen se on palanut, välillä himmeästi kyllä, mutta on palanut. Ja niin kauan kuin valo palaa, on mahdollista tehdä itselle ja toisille merkityksellisiä asioita. Välillä on ollut hyvin pimeää, mutta pimeimmästäkin hetkestä voi löytää riittävän valon. Tuota valoa tahtoisi kantaa pimeässä niin hyvin kuin osaa. Tehdä sillä näkyviksi vaikeitakin asioita, jotta ihminen kasvaisi lopulta täysiin mittoihinsa. Koko olemukseltaan.
  Joku päivä tuo tietoisuuden lamppu sitten sammuu, ja silloin kaikki se mitä on nähnyt ja saanut jakaa, muuttuu ikuisuudeksi.

On tahtoa tukea keskeneräistä ihmistä, koko sydämestä.
  En sillä mitä teen, en sillä mitä saan aikaan.
  Vaan sillä mitä olen.

 

 


Miksi sivut?

Keskeneräisenä ihmisenä on kokenut paljon. Erehtynyt, onnistunut ja noussut sitten taas pystyyn. Omilla tuotoksillani toivoisin ilmaisevani sen, mitä sydän on ottanut omakseen. Laulut liikuttavat sitä, mitä pelkin puhein ei voisi liikuttaa. Kirjojen tarinat kertovat sen, mitä pelkin kuvin ei voisi oivaltaa. Valokuvat taas puhuvat hetkestä, jota ajan kanssakaan ei ymmärtäisi.

Keskeneräisenä oleminen on vaikeaa. Sitä haluaisi näyttää sen mikä on valmista. Kertoa sanoilla siitä, minkä sisällään tuntee sanattomaksi. "Se mitä tulee sydämestä, on aina lähtiessään täydellistä, mutta muuttuu matkalla väistämättä keskeneräisen ihmisen keskeneräisiksi teoiksi."

" Roope Ankkakin sen joskus totesi, tosin ehkä hieman itsekkäästi:"Toiset tekevät mitä taitavat, minä teen mitä tahdon."

 

"Maailmassa on niin paljon puhetta hyvästä ja pahasta. Usein niiden väliin unohtuu arvokas ihminen. Keskeneräinen ihminen.
Me itse."

Matka on pitkä ja aina kesken. Koskaan ei ole valmis, ja se tunne on vähintäänkin inhoittava. Mutta valmius on suhteellista, ja syntyy vertailusta toisiin ihmisiin.
  Tärkeintä on aloittaa matka, ei tulla valmiiksi.
  Muista, ilolla ei ole valmiutta tai keskeneräisyyttä.
Tehdään siksi sydämellä ja jaksetaan.

Tai ei tehdä, kun ei ole pakko.

Jos sinulla on jotain mitä olet pitänyt piilossa, tuo se esille.
Jos sinulla on taito, joka on kesken, harjoittele.
Jos sinulla on hyvä olla, jaa se kanssamme. Jos surettaa, mietitään mikä on pielessä.

Tehdään yhdessä. Jaetaan kokemuksia ja tuntemuksia:
Miltä tuntuu olla keskeneräinen?

Mennään sillä mitä on. Uskalletaan olla.

Niin kauan kun lamppu sammuu. Ja jotkut hurjat tuntuvat menevän sen jälkeenkin.

© Joonas Miettinen 2018 -