Elämää ei tarvitse yrittää elää, se elää kyllä itsestään



Palataan lapsuuteen. Leikitte kenties kaarnaveneillä. Laskitte niitä puroon ja purossa saattoi olla kiviä, jotka estivät kaarnaveneen kulkeutumisen alavirtaan.

Alkoi sataa. Ajattelitte, miksi juuri meidän kohdalla. Mutta pian huomasitte, että

sade tulvasi yläjuoksun ja kaarnavene pääsi nousemaan kivikon ylitse veden tulviessa kivikon yli.

Tätäkö on elämä?


Me pyydämme jotain, ja kenties saamme sen, mutta menee kenties aikaa ennen kuin ymmärrämme mistä on kyse. Ja juuri tästä on kyse.

Ymmärtämisestä. Siitä että näemme kuinka kaunis maailma onkaan, vaikka se säilyttää mysteerinsä.

Kauneus on elämää, sanotaan Profeetta - kirjassa (Kahlil Gibran).

Voisin allekirjoittaa tuon. Elämä on kauneutta.

Enkä puhu nyt pinnallisesta kauneudesta, vaan jostain syvemmästä.

Tavoitelkaamme tuota kauneutta. Puhun paljon muutoksesta. Ja se on tämänkin blogin kantava teema.

Jos tahdomme muuttua, meidän on annettava elämän virrata ja viedä muutos itsestään läpi.

Sillä elämää ei voi hallita, sitä voi vain ohjata.


Toki voimme hallita tekojamme, mutta emme elämää, joka on paljon monisyisempää ja monimuotoisempaa kuin tekomme antavat olettaa.


Antaa muutoksen kuten kaarnaveneen mennä eteenpäin.


Meidän on vain havainnoitava sen kyydissä, mitä tapahtuu ja pistää merkille asioita, joita havaitsemme ja näimme.

Noista merkeistä elämämme ohjautuu yhä eteenpäin, kunnes saavutamme tahtomme tilan.


Mutta miksi pitäisi muuttua, kysyt?


Siksikö, että kelpaisin jollekin? Kenties itselleni?


Ei suinkaan.


Emme muutu sen takia, muutumme rakkauden vuoksi.

Rakkauden takia.


Ei sen rakkauden, jota kerjäämme kenties toisiltamme, vaan sen rakkauden,

joka kirjoitetaan isolla R:llä.


Tosin hän, joka puhuu rakkaudesta isolla R:llä saa varmasti oman ristin kannettavakseen.


Olkaamme kuitenkin turvallisesti keskustelemassa siitä,

minkä vuoksi elämme ja näemme vaivaa,

tai annamme elämän nähdä vaivaa,

ja me vain pysymme mukana.


Elämää ei tarvitse yrittää elää,

se elää kyllä itsestään.


Siispä. Palatakseni muutokseen.


Emme muutu siksi että kelpaisimme,

vaan siksi että olisimme vapaita,

rauhassa, ja rakkaudessa. Ja että voisimme tehdä hyviä tekoja,

jotka niin ikään tuovat lisää edellä mainittuja asioita.


Olemme täällä tehdäksemme hyvää. Sillä kaikki elämä on hyvää, olemme vain unohtaneet sen jossakin vaiheessa.



Tässä tämä blogi tällä erää! Seuraa mukana!


www.keskenerainen.com


- Joonas Miettinen


(Elämänkatsomustiedon aineenopettaja, luokanopettaja, FOURCORE -oppimisvalmentaja, taiteilija, filosofi)








38 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki