Mitä on vapaus?

Mitä on vapaus? Voiko ihminen olla vapaa? Olemmeko kahleissa, joita emme tunne tai näe? Vai olemmeko kahleissa, jotka tunnemme, niin kuin vanki tuntee kahleet käsissään ja jaloissaan. Voiko tuo vanki silti olla vapaa? Voiko hän olla sydämestään vapaa? Vaikka hänet suljettaisiin selliin, voiko hänen vapautta riistää? Voiko hänen rakkautta kahlita?

”Tulenko luoksesi,

vai jäänkö tähän.

Mietinkö liikaa,

vai liian vähän. Valehtelenko valkoisia,

vai kerronko totuuden,

olenko äänessä,

vaiko vaikenen. Kierränkö kaukaa,

vai tulenko lähelle,

kysynkö apua,

vai autanko itse,

teenkö tietä,

vai muureja näitä,

puhunko kaikesta,

vai ihmettelenkö vain säitä.” #VALKENEE

Vapautemme tuntuu liittyvän toisiin ihmisiin, yhtälailla kuin tekoihin. Olemme vapaita tekemään mitä haluamme sen varjolla, mihin kykenemme esimerkiksi fyysisesti. Vuorta voi olla hankala valloittaa, jos on heikkokuntoinen, ehkä myös henkisesti? Entä vapautemme suhteessa toisiin ihmisiin? Nähdäkseni vapaus on meidän itsemme havainnoinnissa. Minä puhun, mutta puhunko vapaudessa, vai ohjaavatko minua tunteet, muistot, kenties pelko joka liittyy toisiin ihmisiin. Tosiasiallisesti pelko on pelkoa itsessämme, itseämme kohtaan. Pelkäämme siis itseämme, kun pelkäämme toista. Vapaus on sitä, että osaa havainnoida tuota pelkoa, puuttumatta siihen, tai kenties reagoimatta siihen. Vapaus on havahtumista, valveillaoloa ja valaistumista. Valaistuminen on sitä, että lamppu syttyy. Ja silloin näkee kaiken pölyn, lian, mutta myös puhtauden ja kauneuden. Sitä on valaistuminen. Vapaus on kauneutta, joka syntyy myötätunnosta.