Kirjeitä keskeneräisyydestä 3

Mitä pelko on?

Pelko? Mitä se on? Hulluuden pelkoa? Uhriksi joutumisen pelkoa? Häpeän pelkoa? Nolatuksi tulemisen pelkoa? Pelkoa, että jää paitsi jostakin? Pelkoa, että kuolee? Pelkoa, että käy ikävästi? Pelkoa, että sattuu? Pelkoa, että ei onnistu? Pelkoa, että onnistuu? Pelkoa, että ei menesty? Tai että menestyykin? Pelkoa, että joutuu erilleen toisista? Jää yksin? Tai, ettei jääkään yksin? Pelkoa, että tulee loukatuksi? Pelkoa, että loukkaa itse? Pelkoa, että jokin hajoaa? Pelkoa, että sairastuu? Tai että läheinen sairastuu? Pelkoa, että menettää toisen? Pelkoa, että ei pärjää? Pelkoa, että joku käyttää hyväksi? Pelkoa, että joku kiusaa? Pelkoa, että joku manipuloi? Pelkoa. Tämän päivän pelkomme on mielen pelkoa. Pelkoa, jonka ajatus rakentaa tai joka syntyy ajatuksesta. Ajatus siis ylläpitää pelkoa.

Pelko on psykologista, ei todellista.

Miten sitten edetä pelon kumoamisen kanssa? On tulla tietoiseksi ajatuksesta, joka ylläpitää pelkoa. Ja olla yhteydessä sisimpään, sieluun, sydämeen.

Sillä pelko syntyy erillisyydestä rakkauteen. Mitä kauempana itsestä, sitä enemmän pelkoa on.

Pelko on etäisyyttä itsestä. Tällöin murhe ja huoli pääsevät vallalle.

Pelon voittaminen vaatii rakkautta. Pidä käsiäsi rinnalla, anna itsellesi lämpöä ja myötätuntoa,

halaa itseäsi, halaa toista. Kuuntele sydäntäsi. Laita kädet sydämelle ja kuuntele mitä se kuiskii.

Mene polkuasi eteenpäin, rohkein mielin. Anna pelon laantua hetki hetkeltä. Ja elä. Elä hetkessä, sillä pelko ei elä,

kun olet läsnä hetkessä.

- Joonas