Onko halu kärsimyksemme juuri?

Halu on kärsimyksen juuri. On inhimillistä haluta asioita, mutta jos halu sidotaan aikaan, se aiheuttaa kärsimystä, joka on turhaa. Halu näyttää, halu tulla kuuluisaksi, halu olla esillä, halu saada mainetta ja kunniaa. Halu on sidottu aikaan, jos siihen liittyy kiire, joka näyttäytyy monesti pelkona ja niin ikään hätänä. Pelko taas ajaa meitä erilleen rakkaudesta, ja rakkaudessa voi olla inhimillistä haluamista. Pelko on oikeastaan yksi tekijä, mikä saa meidät haluamaan asioita, joita emme todellisuudessa tarvitse. Haluamme olla jotain, haluamme kenties saada jotain, tai tehdä jotain. Ymmärtääksesi halun, sinun tulee havainnoida itseäsi niissä tilanteissa, missä halu ilmenee, reagoimatta tuohon haluun.

Halu on impulssi, joka tulee ja menee. Impulssi houkuttaa reagoimaan, mutta suhteessa tuohon haluun voit säilyttää ikään kuin malttisi. Tämä taas antaa sinulle kärsivällisyyttä, joka on hyve. Kärsivällisyyteen liittyy ihmisenä kasvaminen, ja siihen liittynee myös nöyryys. Haluaminen on tervettä, mutta silti meissä on haluja, jotka rakentuvat epäterveelle pohjalle. Epäterveitä haluja voivat olla monenlaiset halut, kunnian saamisesta aina ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemiseen. Valpastutaan, havainnoidaan ja tullaan tietoiseksi haluistamme. - Joonas Miettinen