Uskalla Olla Ihminen -blogisarja alkaa!
Tervetuloa!
Uskalla olla ihminen - blogisarjassa käymme yhdessä henkistä vaellusta. Tervetuloa mukaan!
Valaistuminen. Aloitanko liian korkealentoisesta aiheesta. Minullakin on hymy huulillani. Tästä taitaa tulla melkoinen matka, jonka voimme yhdessä taivaltaa. Mutta valaistuminen? Mitä se tarkoittaa? Olemme varmasti jokainen kuulleet tuon sanan jossain ja liittäneet sen hengelliseen kulttuuriin, perinteeseen, jossa puhutaan rauhasta ja rakkaudesta.
Kirjoitin Vaeltaja -kirjan, joka julkaistaan tänä kesänä, suurella tuskalla. Tuo kirja vaati poikkeuksellisen paljon vaivaa, juuri ajattelu- ja tunnetyön näkökulmasta. Minun oli jaksettava ajateltava, ja koettava aforismini loppuun, jotta niissä olisi edes osa totuutta, totuuden siemen, tai sitten ne peilaisivat koko totuuden, sen mitä lauseisiin ja sanoihin mahtuisi.
Joka tapauksessa. Valaistuminen? Olenko minä nyt valaistunut, kun olen käynyt henkisen vaelluksen saadessani valmiiksi uuden kirjan, joka käsittelee hengellisyyttä. Olen valaistunut, mutta kysyn sitä silti itseltäni. Se on reilua ja viisasta.
Siltäkö minusta tuntuu? Jos olen valaistanut, miten voin olla teidän avuksenne? Mitä tekisin yksinäni valaistuneena? Siksi aloin kirjoittamaan tätä blogia. Jotta voisin antaa teille omastani, jotta te taas voisitte hyödyntää sitä itsehavainnointiinne.
Minulla on yhä ahdistukseni, tuskani, ajatukseni jotka sortavat. Mutta silti minä, kuin kaarnavene, kuljen eteenpäin purossa. Minun on vain havainnoitava itseäni, kiinnitettävä huomiota siihen, mitä minussa tapahtuu, sisäisesti. Mikä liikuttaa minua, mikä minussa liikkuu. Mutta. En enää samaistu samalla tavalla kipuihini, ongelmiin, jotka ovat ongelmia vain ajatuksen tasolla.
Jotta teksti ei kävisi tylsäksi, tahdon tämän olevan konkreettista, yhtälailla kun se on metaforaa tai abstraktia ajatusta. Joka tapauksessa kävin henkisen vaelluksen, jota voisi verrata vuoren valloitukseen tai merten syvyyksiin sukeltamiseen. Koin paljon kipua, paljon tuskaa, paljon pelkoa. Mutta, olenko minä muuttunut tuolla vaelluksella? Olen. Ja juuri muutos on se, jota elämässä eniten pelkäämme.
"Jos me lähdemme kotisaarelta, kohti ulappaa,
emme me pelkää ulappaa,
vaan sitä että menetämme saaren."
Voinko enää palata entiseen? En voi.
En voi palata kotisatamaani, josta lähdin henkiselle vaellukselle.
En palaa enää pelkoihin, joita minulla oli.
Vaikka tunsin melkein menettäväni järkeni.
Ehkä menetinkin, kun luovuin järjestä, siitä että yrittäisin ymmärtää ja älytä kaikkea mitä ympärillä ja minussa tapahtuu.
Haluatko sinä valaistua? Miksi sinä haluat sitä? Onko sinulla siihen itsekeskeiset syyt? Vai haluatko valaistua toisten vuoksi? Että voisit rakastaa toista, jotta maailma saa enemmän?
Seuraa mukana tätä blogia.
Kuljetaan yhdessä tätä henkistä matkaa,
voin olla teidän oppaananne, mutta en voi auttaa teitä.
Teidän on itsenne havainnoitava itseänne.
Itse autettava itseänne näkemään ja kuulemaan.
"Kirjoitan nämä kirjan sanani teille.
Voitte nauttia niistä.
Pureskella, kuin vaeltaja
pureskelee leipäänsä.
Miettiä, pohtia.
Arvuutella.
Katsella, niin kuin katselisitte
järvenrannalta ulappaa.
Tai jalkojenne juuressa olevia
voikukkia."
-Vaeltaja kirja (2022)
- Joonas Miettinen
(Elämänkatsomustiedon aineenopettaja, luokanopettaja, FOURCORE -oppimisvalmentaja, taiteilija, filosofi)
TUTUSTU MYÖS:
