Miksi me uuvumme?

 

"Tule tietoiseksi ja voit vaikuttaa suuntaasi."

On tärkeää erottaa sellaiset asiat toisistaan kuin väsymys ja uupumus. Tahdon tehdä eroa myös uupumiselle ja uupumukselle. Toinen on matkan kulkemista, toisessa yksi matka on saanut jo pysäkkinsä.  En aio kirjoittaa käsitteistä ja ilmaisuistani tieteellistä määritelmää, sillä tahdon kirjoittaa tämän niin, että siitä olisi hyötyä ja merkitystä kaikille teille kanssakulkijoille.

Kirjoitan tätä tällä hetkellä väsyneenä, mutta tyytyväisenä. Takana on valtava urakka erinäisten töiden parissa.

"Onnistuin soittamaan kitaraa ilman ahdistusta."
-Päiväkirjamerkintä, Kesäkuu 2014

Haluan tuoda näkyville sitä matkaa, jonka poluille tai ainakin varsille sinäkin askellat päivittäin. Painaa jälkiä koskemattomaan lumeen, niin että se vähentäisi sinun pelkoasi tai ahdistuneisuuttasi. Jos uupuminen tuntuu sinusta tavalliselta reaktiolta ja osaat suhtautua siihen tyynesti, toivon tämän tekstin olevan silti myös sinulle rohkeutta tuova. Voidaksesi tehdä päiväsi läsnäololla ja rentoudella. Toteuttaaksesi unelmasi välittämisellä ja hyväksymällä itsesi jokaisena hetkenä.

Sillä hetkenä jolloin et hyväksy itseäsi, ei ole mahdollista olla todellisessa yhteydessä mihinkään. Yhteys on sitä, että jotakin virtaa sinusta ulos ja jotakin sisään.

"Onnistuin muistamaan ensimmäisen kerran mitä tein eilen."
-Päiväkirjamerkintä, Heinäkuu 2014

Uupumisen tunteessa ei ole mitään hävettävää, vähemmän myös uupumuksessa itsessään. Häpeä syntyy enemmänkin siitä, mitä koemme muiden tuntevan, ei mitä itse ajattelemme asiasta. Oma hyväksyntämme häivyttää myös lopulta toisten häpeän.

Lopulta selviää, että uupumisessa ei ole kyse heikkoudesta, vaan vahvuuksista.
Herkkyydestä, tunnollisuudesta ja vastuuntunnosta.
Ainoastaan välineet ja taidot voivat olla vielä heikkoja.

Meillä jokaisella on oma muistomme umpihangessa kulkemisesta. Meillä jokaisella on oma umpihankemme. Me jätämme jälkiä taaksemme ja voimme sanoa, että jokaisella on oma polkunsa. Ei edessä vaan takana. Sillä jokainen hetki on uutta ja koskematonta elämää.

"Muutoksen olen hiljaa hyväksynyt, mutta minuuden kadottanut."
-Päiväkirjamerkintä, Kesäkuu 2014

Ensimmäinen askel uupumisen polulle on uupumisen kieltäminen. Me emme halua myöntää sitä, että tarvitsemme tilaa. Tila on kaiken elämän ja hyvinvoinnin perusta. Meidän on vaikea kysyä työpaikan pomoilta sairaslomaa edes yhtä päivää varten, kunnes sitten tarvitsemme lopulta kuukaisia. On vaikea sanoa työparille: “Minä muuten haluaisin pysähtyä ja miettiä elämääni”, ja kuvitella samalla tulevansa kohdatuksi. Me saamme usein apua, pyyntöjä ja vinkkejä ennen askellusta uupumisen maailmaan läheisiltämme, mutta ellemme löydä merkitystä pysähtymiselle, me jatkamme toimintaamme suuntaan, jossa valo käy vähenemään.
 

 

Miksi emme löydä merkitystä? Miksi emme pysähdy, vaikka meitä on kehoitettu? Miksi emme uskalla jättää pulloa, lääkkeitä, pakonomaista harjoittelua, yritystä, suhdetta? Koska pysähtyminen tarkoittaa yhtä kuin kuolemista. Pysähtyminen tarkoittaa meille sitä, ettemme ole olemassa. Emme koe olevamme olemassa, koska emme ole hyväksyttyjä tuossa tilassa, josta elämä syntyy aidosti.

Tuo vääristynyt tila ja kokemus ajaa meitä pois päin itsestämme.
Pelko.

Mitä kauempana olemme itsestämme, sitä vaikeammaksi käy tiemme.

Olemme kasvaneet ymmärtämään, että pelkästään olemassa olomme ei ole riittävän merkityksellisestä, vaan ainoastaan riittävät tekomme, kykymme ja pyrkimyksemme mahdollistavat sen.

Sen sijaan että meidän täytyisi kurkottaa yhä kauemmaksi, meidän tulisi tulla yhä lähemmäksi itseämme. Jokaisessa teossa, jokaisessa saavutuksessa ja ponnistuksessa.

Me emme uskalla pysähtyä, koska ainoastaan pysähdyksissä meillä on mahdollista olla kasvotusten itsemme kanssa. Pysähtyminen on itsensä hyväksymistä, ilman että meidän täytyisi osoittaa olevamme taitavia, arvokkaita, hyviä tekojemme ja saavutustemme kautta.
Kykenetkö pysähtymään tässä ja nyt, sekä kokemaan että olet riittävä ilman että teet mitään, suoritat mitään, saat aikaan mitään? Koetko sitä nyt? Tunnetko olevasi kiireetön ja motiiviton samalla kun olet määrätietoinen, välittävä ja tyytyväinen? Töissä, vapaa-ajalla ja ihmissuhteissa?

Uupumus syntyy tavoitteidesi suhteesta omiin kykyihisi. Tavoitteet eivät ole omiasi, vaan vuorovaikutusuhteesta syntyneitä käsityksiä elämästä ja sen suurimmasta ideasta. Sinä haluaisit rakentaa majan, mutta tunnet ettei se ole riittävä sellaisenaan ilolla ja innostuksella tehtynä. Sinulle on ehkä sanottu: “Eikö tuo lauta voisi olla paremmin kiinni?”


Sinä olet kaunis, vaikka olisit vain kauneutesi varjo.
Sielusi on solujesi liike.  Kaunista tuo liike, jos se on päässyt vääristymään ja jähmettymään.

En voi luvata etteikö elämässäsi olisi edessä umpihankea omasta tahdostasi, mutta voin luvata sinulle välineet rakentaa lumikengät.

Aloitin juuri oman elämäni uskalluksen uudella määrätietoisella polulla. Voit ladata aiheeseen liittyvän webinaarin täältä! Webinaari -  "Mistä uupumus syntyy?"
 


"Etsi sieluusi merkitys jokaisesta hetkestä, niin löydät sen mitä etsit ja kaipaat."
-Päiväkirjamerkintä, Heinäkuu 2014


Olethan löytänyt jotain hyvää tästäkin hetkestä?

T. Joonas

Please reload

September 30, 2019

Please reload

Viimeisimmät blogit:

Sydän ja piikkilanka

September 30, 2019

1/10
Please reload

Kirjoittajan päivityksiä:
Seuraa: