TESTAMENTTI

1.Kirjoitus

Luokaa luja usko, mutta älkäätte niin lujaa, että uskollanne pyrkisitte hallitsemaan sitä, mikä ei ole hallittavissa. Sillä eivät tekonne voi olla ihmistä suurempia. Eivätkä pyrkimyksenne auttaa itseänne ja muita voi olla kuin salaisia toiveita siitä, että te olisitte kuninkaita omassa valtakunnassanne, ette toisten. Ja kuitenkaan kuningas ei voi hallita sitä, mikä häntä ei tottele. Niin kuin kevään tuuli koskettaa teitä saaden teidät tuntemaan elämän lempeyden ja niin myös syksyn pimeys riisuu teidät kaikesta hehkusta. Sillä ei teidän uskonne muuta vuodenaikoja. Eivätkä teidän salaiset toiveenne muuta päiväänne, elleivät teidän tekonne tee niin. Se kuinka olette oppineet luulemaan; ikään kuin elämä noudattaisi tahtonne lakeja, on vain harhaa, jonka syleilystä te olette ilahtuneita. Sillä elämällä on omat lait.
  Viisaimmat teistä kysyvät: Onko sitten parempi elää murheessa ja pelätä pahinta, vai onko parempi ajatella auringon paistavan myös pilvien takana. Viisaille vastataan: Mitä te murheillanne voitatte? Mitä te voitte pelollanne estää? Eikö teidän kokemuksenne elämästä ole suurempi, kuin itse elämä, jota ette voi hallita – ja silti te tuosta kokemuksesta käsin luotte päivänne. Kun te ette kuitenkaan voi lopulta päättää siitä, millaiseksi olette rakentuneet ja millaisena teidän puretaan, eikö teidän tulisi ottaa kaikki tuo kipu, murhe ja myös ilo vastaan, niin kuin te ette olisi taistelijoita, ryöväreitä tai kuninkaita omassa valtakunnassanne. Kun te ette kuitenkaan voi hallita puun lehden tahtoa pudota, ei teidän tulisi myöskään pyrkiä hallitsemaan sitä miksi teidän on tulema. Muistakaa kuitenkin, että juuri teillä on omat oikeutenne ajatella, tuntea ja uskoa kuten tahdotte. Jos te haluatte oppia jotain, olisipa oppinne juuri hyväksynnän ja kunniallisuuden kaltainen. Sillä eikö juoksevan ihmisen suurin kunnia ole kuitenkin pysähtymisessä ja eikö sen hyväksyminen ole hänelle vaikeinta. Eikö sotaisinkin päällikkö pidä kunniassa rauhaa ja eikö rauha puutu kuitenkin hänen sydämestään. Kun te kävelette pimeälle rannalle, ettekö te kuitenkin tunne miljardit tähdet avaruudessa. Ettekö te kuitenkin tule pian ymmärtäneeksi, etteivät teidän kokemuksenne, uskonne tai ajatuksenne elämästä - olivatpa ne miten suuria tahansa - ohjaa maailmankaikkeuden suuntaa. Mutta te olette myös maailma ja te olette kaikkeus.
  Kun te näette, kuinka suuri kaikkeus on, te ymmärrätte kuinka vähäisiä ovat tekonne suhteessa siihen. Mutta silti ihmiselämässä mitattuna, teidän tekonne voivat olla suunnattoman arvokkaita. Niinpä lakatkaa tekemästä enemmän kuin voitte tai enemmän kuin itse olette. Sillä se mitä te voitte toiselle antaa, ei voi olla enempää kuin teissä on ihmisyyttä. Kun te kuitenkin tunnette uurastavanne itsenne ja toistenne eteen odottaen ikään kuin pelastusta, te opitte toivottavasti sen, että ei teidän pelastuksenne ole tien päässä, vaan siinä kohtaa missä te seisotte. Ja mitä muuta pelastus on kuin rauha sisimmässä. Monet teistä etsivät tyydytystä, ikään kuin rauhaksi itselleen, mutta nähkää, ettei mikään nautinto laula ikuista laulua. Etsikää rauhaa sen sijaan viisaudesta ja viisautta hiljaisuudesta. Vasta sitten antautukaa sille miksi teidän on tulema.  Eikä elämän virtaan luopuminen ole luovuttamista, eikä nöyryys ole alistumista. Se on ymmärrystä siitä, mitä vastaan ei kannata taistella ja mitä vastaan kuitenkin voi.
  Kun te ymmärrätte pienuutenne, te myös ymmärrätte tärkeytenne. Sillä vaikka teidän loisteenne kalpenisi tähden loisteelle, ei yksi lintu tee yksinään lintuauraa, eikä yksi seinä rakennusta. Muistakaa, että olette tärkeitä, jotta muutkin voisivat olla. Vasta yhdessä te olette jotakin.
  Te voitte hyväksyä kohdallenne osuvat ikävät sattumat ja todennäköisyydet ikään kuin te hiljaisina tietäisitte niiden puhuvan totta ja kuitenkin voitte lopulta päättää, ovatko ne ikäviä vai vain totuus, joka vapauttaa siitä harhasta, jonka mieli teille rakentaa. Sillä nähkäätte, ettei elämällä  ole pysyvyyttä, josta voisi pitää ikuisesti kiinni. Eikä elämällä ole kirjaa, jonka mukaan se kohtelisi kaikkia samoin. Te ette voi valita sattumia, ainoastaan suhtautumisen niihin. Ettekä te voi välttyä virheiltä, sillä virheet ovat kuin siemeniä, joista itää uutta ymmärrystä. Vahvin on se, joka antaa uskomustensa, ideoidensa, ajatustensa ja tunteidensa muuttua, sillä niin on koko maailmankaikkeuden laita. Vahvin on myös se, joka kärsimyksestä huolimatta löytää kiitollisuuden ja myötätunnon. Sillä elämä ei ole meille mitään velkaa, vaan me olemme elämälle.
  Eikä elämä ole oppilas, jota te opettaisitte, vaan te olette oppilas, jota elämä opettaa. Niin kauan kuin suostutte oppilaaksi, te pystytte menemään sitä kohti mitä kutsutte elämäksi.  Vaikka elämä silittää samalla kädellä, kuin satuttaakin, eivät sen teot ole hyviä, eivätkä pahoja, ainoastaan niin on ajatuksissamme. Suhtautukaa elämään siksi kunnioituksella, älkää tuomitko, ellette löydä tuomiota myös itsestänne.

Elämä ei ole lopulta halujemme kaltainen.
Elämä on itsensä kaltainen.

Ja kun te näette elämän ilman salaisia toiveitanne,
te näette myös itsenne: Itse te luotte kaiken,
niin kuin tähdet luovat valonsa.

Luokaatte luja tahto,
mutta älkäätte niin lujaa,
että te tahdollanne kävisitte rikkomaan
itseänne tai toisianne pyrkiessänne päämääräänne.

Sillä vasta yhdessä te olette ihmisiä.
Yhdessä te olette päämäärä.

TESTAMENTTI

2.Kirjoitus

Jos te suostutte elämän oppilaaksi, te suostutte käymään läpi myrskyt ja pimeimmät luolat. Samalla te suostutte näkemään valoa ja auringon tummien pilvien takaa. Te etsitte itseänne ikään kuin te etsisitte kaiken alkua ja loppua. Teistä itsestänne versoaa rakkaus, niin kuin kylvetystä maasta versoaa kasvit. Te itse hehkutte valoa, ja eksyneet tulevat teidän luoksenne kysyen: Mitä teille on tapahtunut? Ja te vastaatte: Minä tiedän kuka olen. Vaikka te eksyisitte itsenne luota, vaikka te hylkäisitte henkenne kodin, teidän on palattava ja etsittävä sitä, niin kuin etsisitte ainoan kotinne avaimia. Ja jos te vierastatte henkenne kotia ja jos henkenne kodissa asuu pelko, jota vieläpä pelkäätte, hiljentykää pelkojenne ja tuskanne äärelle. Vaikka tuskanne teissä haluaisi teidän liikkuvan levottomana, antakaa sen uhmata sitä voimaa, joka teissä piilee. Ja lopulta te tyynnytätte tuskanne ja pelkonne. Eihän mikään myrsky ole loputon.
  Jos te etsitte onnea, olkaatte varmoja siitä, etsittekö sitä vain itsekkäistä syistä, vai syistä joissa puhuu rakkauden kieli. Sillä hän, joka kokee rakkautta, antaa rakkaudesta, ja hän joka antaa rakkaudesta on onnellinen, vaikka häneltä puuttuisi kaikki se, mitä muut palvovat ja kipein mielin haluavat omistaa. Sillä rakkaus ei omista muuta kuin ilon, jota antaa, ja ilo joka annetaan, on kaikkien. Jos te siis etsitte onnea, etsikää sen sijaan tietä sydämeenne. Ja te kysytte: Kuinka löytäsimme tien sydämeen? Ja teille vastataan: Rakastakaa sitä mitä teette, tehkää sitä mitä rakastatte. Rakastakaa myös olemista, sillä ette te ole enempää tehdessänne, ettekä te ole vähempää tekemättöminä. Eiväthän taivaan tähdetkään tee mitään ja silti kaikki ihailevat niitä ja ne ovat valona ja suuntana niin monelle eksyneelle. Niin on myös teidän. Ja toisena hetkenä liikkukaa niin kuin aallot liikkuvat kiivaissa tuulissa.
Kun te löydätte intohimonne, te löydätte myös vastustajanne. Jos te pelkäätte lannistuvanne heidän edessään, muistakaa, että heidän on tarkoitus vain vahvistaa teitä. Vaikka te tuntisitte heidän ilkeyden ja heidän petoksen, älkäätte unohtako, eivät he ole teitä rohkeampia, he ovat ainoastaan pelkääjiä, joiden sydän on jäässä, ja jotka siten pelkäävät rakkautta, joka sen sulattaisi. Ihminen, joka uskaltaa aidosti olla oma itsensä, on toisille pelottavampi, kuin ihminen, joka kätkee itsensä kuorensa alle. Sillä rakkaus herättää pelkoa, vaikka useimmat myös iloitsevat sen ympärillä. Jos te teette rakkaudella ja jos rakkaus tekee teidän kauttanne, teidän ilonne ja vapautenne on suurempaa kuin mikään muu. Vaikka te kokisitte vastustajanne ikeen päällänne, te vieläpä voimistutte heidän uhmatessaan teitä.
 Ja kun te seuraatte sydämenne tietä, teidän rohkeutenne punnitaan. Eikä tuo tie pyydä teiltä mitään sellaista, mistä ei seuraisi valoa itsenne ja toisten sydämiin. Ja vaikka te oppisitte kuuntelemaan sen toiveita ja ohjeita, teissä asustaa yhä ihminen, joka on keskeneräinen ja joka voi olla erehtyväinen. Vaikka te kompuroisitte kivikkoista tietä, vaikka te astuisitte harhaan, teillä on yhä mahdollisuus tulla viisaampana takaisin. Ja te mietitte mitä on kunnia? Kunnia on sitä, että seuraa sydäntänsä.

 

TESTAMENTTI

3. Kirjoitus

 

Jos teidän elämässänne on toivoa, teidän elämässänne on valoa. Sillä toivo on valo, joka etsi itselleen tietä pimeydessä. Se saa mielen työskentelemään ja etsimään parempaa huomista. Se saa sinut nousemaan ylös ja taistelemaan elämästä. Ja kun olemassaolonne arvo on suurempi kuin kärsimyksenne, te ymmärrätte, että teidän ainutlaatuisuutenne on todella ainutkertaista. Te olette olemassa vain yhden elämän. Tehkää siis elämästänne sellainen, että te itse voitte sanoa itse elävänne sitä. Hymyillkää, vaikka teillä ei olisi syytä hymyyn. Sillä salaa tietämättä te olette rikkaampia ja onnellisempia kuin moni muu. Ja te vieläpä kysytte, miksi näin on? Ja teille vastataan, jos te pystytte tuntemaan ja kokemaan elämää, teillä on elämän suurin rikkaus, sillä ilman tunteita ja kykyä kokea elämää, te olette turtia ja teidän elämänne tuntuu mitättömältä. Sillä elämään kuuluu kokea kaikki elämän sävyt. Teidän rikkautenne on sitä, että te aamuisin hymyilette uudelle auringonnousulle ja te tunnette valon säteet rinnalla.  Teidän rikkautenne on sitä, että te iltaisin nukkumaan mennessä voitte muistella päivän parhaimpia hetkiä ja te tunnette muistot kehossanne. Olkaatte siis kiitollisia ja onnellisia, jos te tunnette. Tällainen rikkautenne on suurempaa, kuin yksikään rikkaus, jota tavoittelette ulkopuolellanne. Ja kuinka kiitollisia teidän tulisikaan olla siitä.

Toivo on tehty jaettavaksi. Ja kun te saatte toivoa, toivon tarkoitus ei ole kertoa sinulle, että kaikki muuttuisi. Toivon tarkoitus on kertoa sinulle, että vaikka mikään ei muutu - sinua rakastetaan silti. Sillä rakkaus on suurempi kuin mikään muu. Ja vaikka te eläisitte hengettömänä, ikään kuin haamuna, joka vaeltaa toisten joukossa tuntemattomana ja yksinäisenä, teitä rakasteteaan. Sillä rakkaus ei aina puhu suilla, vaan se kuiskailee sydämissä, jopa heidän, jotka eivät teitä tunne, mutta salaa katsovat ikään kuin tahtoisivat teitä lohduttaa.

Ja kun te tunnette elämän ahdingon, kun sen puristavassa otteessa te tunnette, että teiltä viedään kaikki, te vieläpä vahvistutte ja voimistutte.  Ja vaikka teidän ruuminne ja mielenne heikkenisivät, teidän sydämenne voi avartua. Teidän hengityksenne on tie vapauteen niissä hetkissä, joissa olonne tuntuu sietämättömältä.  Kunnioittakaa siis hengitystänne.  Ja kun te vieläpä ihmettelette, miksi kaikki mikä on joskus ollut hyvää, muuttuu ja menetetään, te ymmärrätte, että ette voi omistaa muuta kuin oman suhteenne asioihin, elämään ja maailmaan. Sillä lopulta kaikki mitä teillä on ollut – katoaa. Ja kun te käytte murehtimaan menetyksiänne, muistakaa, että elämä ei voisi koskaan pysyä ikuisuuteen asti samanlaisena. Siksi kaikki mikä on – muuttuu. Ja kun kaikki muuttuu, on ymmärrettävää, että se herättää teissä surua ja tuskaa. Mutta surun ja tuskan on tarkoitus viipyä vain hetken. Sillä jos te jäätte tuskaanne kiinni, te pidätte yhä kiinni ajatuksissanne siitä mitä ei ole. Muistakaa, että tärkeimmät asiat säilyvät aina sydämessänne, eikä niistä tarvitsee pitää kiinni.


 

Amor Est Laxitas

© Joonas Miettinen 2018 -